Oletko rehellinen tunteista – itsellesi?

Suomalaiset mielellään puhuvat rehellisyydestään. Ollaan ‘rehtiä ja rehellistä kansaa’. Mutta kun tullaan siihen, mitä sydän oikeasti sanoo, mitä tunnetaan ja mitä pelätään, alkaa sanottava vähetä.

Tunteista puhuminen on meille usein yhtä luonnollista kuin betoniseinän halaaminen. Ja siinä piilee iso ongelma – ei vain ihmissuhteille ja työelämälle, vaan ihan koko yhteiskunnalle.

Ajatellaan hetki. Kun joku uskaltaa olla aidosti rehellinen, ei vain asioista, vaan omista tunteistaan ja epävarmuuksistaan, syntyy aivan uudenlaista luottamusta ja yhteyttä. Tämä ei ole mitään pehmoilua tai terapiaa, vaan todella käytännönläheinen voimavara.

Kun uskallat olla auki, toiset kokevat sinut aitona ja luotettavana. Siinä on jotain, mikä resonoi ihmisten syvimmissä kerroksissa. Aito rehellisyys – ei se pintaraapaisu, vaan oikeasti omien tunteiden näkyväksi tuominen – on vetovoimaa, joka sitouttaa ja rakentaa luottamusta. Se on tapa tulla nähdyksi, ei roolin kautta, vaan ihmisenä.

Johdanto

Tämä teksti ei ole vain teoreettista pohdintaa, vaan perustuu valmennustyöhön, jota teen asiakkaideni kanssa. Tapaan ihmisiä, jotka etsivät elämäänsä elämänvoimaa, elämäniloa, rohkeutta tai selkeyttä, ja haluavat oppia ymmärtämään omia tunnekokemuksiaan syvemmin.

Ennen kuin pääsemme todelliseen aitouteen, useimpien meistä täytyy tehdä työtä oppiakseen ensin itse tunnistamaan omat tunteet todellisemmalla tasolla.

Ensin reaktioiden tasolla: ärsyyntymiset, puolustautumiset, selittelyt ja puuttumiset. Ja niin edelleen. Sitä kautta pääsemme vähitellen käsiksi myös niihin varsinaisiin tunteisiin, jotka voivat elää meissä vapaasti silloin, kun olemme levossa.

Kokemukset kuten luovuus, uteliaisuus, itsevarmuus, ja selkeys – ne eivät synny kiireen ja suorittamisen keskellä, vaan kun maltamme pysähtyä ja kuunnella itseämme. Tämä tunteiden tunnistaminen on se pohja, joka mahdollistaa aidon rehellisyyden ja antaa rohkeuden näyttää, kuka todella olemme.

Kohti kehoa

Tunteiden tunnistaminen puolestaan edellyttää sitä, että opimme vähitellen suhtautumaan uudella tavalla omaan kehoomme.

Kun stressi iskee, kuinka usein huomaamme, että keho vastaa ennen mieltä? Leuka kiristyy, hartiat nousevat korviin, ja vatsassa tuntuu siltä kuin olisimme juuri nielaisseet kiven.

Keho tietää, että jokin mättää, ennen kuin mieli on edes ehtinyt laittaa sanoja tälle tunteelle. Tämä viisaus ei ole mikään mystinen jippo, vaan arjen todellisuutta, johon voisimme luottaa paljon enemmän – jos vain pysähtyisimme kuuntelemaan.

Kehollinen tunnetyöskentely perustuu juuri tähän. Yksinkertaista mutta radikaalia: kehon kuuntelua, elävänä ja tuntevana osana itseämme. Tämä vaatii uutta, tasavertaista suhdetta kehoon.

Ei pelkästään “koneena,” joka liikuttelee päätämme ympäriinsä, vaan kumppanina, rikkaana elimistönä, joka on meille tärkeän informaation lähde. Osa älykästä järjestelmää, joka toimii yhdessä mielemme kanssa.

Kehomme kertoo meille jatkuvasti tunteistamme, varoittaa rajoistamme, ja ohjaa meitä kohti aidompaa itseämme. Kun opimme kuulemaan tätä viestiä, avautuu meille mahdollisuus olla rehellisempiä niin itsellemme kuin toisille.

Miten konkreettisesti lähteä liikkeelle?

Hyvät uutiset: Työ ei ole vaikeaa perinteisessä mielessä. Se ei vaadi valtavaa miettimistä. Pikemminkin hidastamista katsomaan, huomaamaan, usein alussa jonkun tukemana. Ehkä läsnäoloharjoitukseen sitoutumista, tai uutta kehollista tietoisuutta korostavaan harjoitukseen.

”Huonot” uutiset: Monen meistä kehoon on varastoitunut niin paljon stressiä, reaktioita ja uskomuksia itsestämme, että niiden päästäminen löysäämään voi joskus vaatia paljonkin voimavaroja omalta keholta. Levontarve voi hetkellisesti kasvaa.

Kyse on sijoituksesta.

Ja kuitenkin: vilpittömästi tehdyn työn palkinto on aina sen arvoinen. Ilon löytäminen jonkin todemman tunnistamisesta itsestään voi olla valtava. Myötätunnon tunteminen sydänessään vuosien jääkauden jälkeen. Oman sisäisen elämänvoiman ja halun tunnistaminen. Selkeä näkeminen ja rohkeus, sisäinen tuki ja itsevarmuus toimia. Nämä ovat vain joitain ilmeisimpiä hedelmiä joita työn seurauksena tavallisesti löytyy.

Esimerkki: Sanna

Sannalla on vuosia kestänyt kiirettä töissä. Kaikki on pinnallisesti hyvin, mutta stressi näkyy pienenä ärtymyksenä, väsymyksenä ja kiristyneenä leukana, johon hän on jo tottunut.

Tilanteessa jossa hän kokee stressin tai ahdistuksen fyysisenä jännityksenä, voin ohjata häntä huomaamaan tuntemuksen ilman, että sitä yritetään hallita. Sen sijaan, että vain “kestäisit sen läpi”, kutsun häntä tuntemaan ja seuraamaan tätä kehollista kokemusta ja huomaamaan, miten se muuttuu ajan myötä. Vapautuminen alkaa juuri siitä hetkestä, kun hän uskaltaa kohdata kehonsa viestit ja olla niille läsnä.

Eräänä päivänä valmennuksessa hän huomaa saavansa tästä paremmn kiinni ja pysähtyy kuuntelemaan kehoaan. Hän huomaa, miten hengitys on pinnallista ja jännitys hartioissa aivan kuin lukittu… hän oppii seuraamaan tätä tunnetta ilman, että se pitäisi ‘selättää.’ Tunne muuttuu, kun hän huomaa, että sen takana on pelko epäonnistumisesta.

Epäonnistumisen pelon huomaaminen avaa uusia ovia: ehkä voisin kertoa tästä toisillekin? Kokevatko muut samoin? Mitä itse asiassa on sen takana että epäonnistuminen on pelottavaa? Voisiko epäonnistumisen kehystää vaikkapa hyväksi tilaisuudeksi oppia? Mitä toistuvia tunnereaktioita tähän liittyy, joista voisin tulla tietoisemmaksi? Ja niin edelleen.

Vähä vähältä nämä liikahdukset voivat johdattaa kestävään muutokseen. Kun ihmisen tunteet liikkuvat, liikkuu koko elämä. Valmennukseni voimalla on edetty työelämässä ja kirjoitettu todistetusti kirjoja.

Miten se niin voi toimia?

Kyse on paitsi tunteiden tunnistamisesta kehossa, myös kehon aktivoimisesta tietoisuuden välineenä, jonka avulla voimme käsitellä ja vapauttaa tunteita.

Kehollisissa menetelmissä esimerkiksi hengityksellä, asentojen vaihtelulla ja rytmisillä liikkeillä on oma roolinsa tunteiden säätelyssä ja käsittelyssä. Opimme konkreettisia keinoja, joilla voimme vaikuttaa autonomisen hermostomme tilaan – tunnistamalla sen yliaktiivisuuden ja suuntaamalla sen takaisin rauhan ja palautumisen tilaan.

Tämä syvällisempi työskentely vaatii myötätuntoa itseä kohtaan. Liian usein kiireessä ja suorituskeskeisyydessä olemme ankarampia kehollemme kuin koskaan kenellekään muulle.

Kun alamme huomioida kehollisten kokemustemme taustalla olevaa hermoston viisautta, voimme vähitellen irrottautua vanhoista, kuormittavista reaktiomalleista. Kehon ja mielen yhteys voi avata uusia näkökulmia esimerkiksi stressin, vihan tai pelon käsittelyyn. Tunteiden merkityksen ymmärtäminen auttaa tunnaistamaan löytämään lempeitä tapoja antaa niiden tulla ja mennä.

Kun hidastamme tahtia ja annamme tilaa näille tuntemuksille, voimme antaa kehossa jännityksinä ja kipuina ilmeneville keskeneräisille stressivasteille mahdollisuuden tulla päätökseen sen sijaan, että tukahduttaisimme tai sivuuttaisimme ne.

Työskentely ei ainoastaan tue omaa hyvinvointia vaan heijastuu myös ihmissuhteisiin ja työympäristöön.

Joten kysymys kuuluu: uskallatko rikkoa tämän suomalaisen tunteiden jäävuoren ja näyttää, kuka todella olet? Avoimuus on se voimavara, joka nostaa meidät seuraavalle tasolle – sekä yksilöinä että yhteisöinä. Tämä ei ole mitään ‘pehmeää puolta’, vaan kova ydin, josta isossa kuvassa kumpuaa kaikki menestys, yhteys ja luottamus.

Ota askel eteenpäin. Lähde vihdoin seikkailulle niihin osiin itseäsi, joita olet kaivannut kohdata. Tukea löytyy kyllä, kun sitä tarvitset. Tarjoamissani valmennuksissa pääset työskentelemään turvallisesti oman tilanteesi ja omien kokemustesi kanssa. Kun annat itsellesi tilaa tuntea ja kuunnella kehosi viestejä, löydät itsessäsi aivan uudenlaista selkeyttä ja rauhaa. Tämä matka ei ainoastaan selkiytä omaa sisäistä maailmaasi, vaan tuo sinut lähemmäs aitoa yhteyttä sekä itseesi että muihin.