Mistä läsnäolon, tai essenssin laaduissa on kyse?
Viisi läsnäolon laatua avaavat elämän eri ulottuvuuksia: valkoinen tukee toimijuutta, vihreä myötätuntoa, punainen elinvoimaa, keltainen iloa ja musta rauhaa. Kukin laatu kantaa omaa voimaansa, ja omaa varjoaan.
Kypsyessään laadut mahdollistavat elämän kohtaamisen ilman jatkuvaa puolustautumista. Ihminen reagoi vähemmän ja vastaa enemmän. Läsnäolo syvenee. Toiminta selkeytyy.
Katkelma podcastin sisällöstä alla:
Taustaa
Miten ihmisen eri kehitysvaiheet etenevät?
Kunkin meistä persoona, egorakenne rakentuu lapsuudesta lähtien vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsi kohtaa tilanteita, jotka tuntuvat turvattomilta tai herättävät aggressiota. Ympäristö reagoi tunteisiin, usein rajoittavasti tai torjuvasti.
Kun ympäristö peilaa tunneilmaisua kielteisesti, keho vastaa jännityksellä. Jännite ei jää hetkelliseksi. Se juurtuu kehoon ja alkaa vuosien mittaan muovata persoonaa. Toistuvat reaktiot opettavat varautumaan. Syntyy puolustuksia ja defenssejä.
Tämä on sinänsä täysin normaali ja terve mekanismi.
Näiden jännitysten myötä ihminen alkaa unohtaa, kuka hän oli tullessaan maailmaan. Defenssien kanssa työskentely kohdistuu juuri tähän. Tutkitaan, millaisia puolustuksia ja kiristyksiä olemuksessa elää. Samalla hahmottuu se, kuka ihminen aikuisena oikeasti on. Mitä rakenteiden alta nousee esiin. Mitä meistä jäi kasvumatkan varrella piiloon.
Tarkoitus ei ole palata neutraaliin tyhjyyteen. Ihmistä ei tuotu tänne olemaan olematon. Elämä kutsuu leikkiin, kokemiseen ja ilmaisemiseen. Persoona ja essenssi eivät sulje toisiaan pois.
Essenssin peruslaatuja on viisi: valkoinen, punainen, vihreä, keltainen ja musta. Jokainen kuvaa erilaista tapaa, jolla elämä ilmenee ja virtaa ihmisessä.
Läsnäolon laatujen viitekehys ammentaa monista syväpsykologisista ja henkisistäkin perinteistä, mutta puhuu kieltä, joka resonoi kriittisen ja systemaattisen mielen kanssa. Siksi se avautuu helpommin länsimaiselle ajattelulle.
Laadut toimivat yhtenä työkaluna tämän viitekehyksen sisällä. Keskeinen käytäntö kulkee nimellä Inquiry. Sen kautta ihminen tutkii omaa kokemustaan suoraan.
Laadut kuvaavat elävyyden peruslaatuja ihmisessä. Päälaatuja on viisi.
Valkoinen laatu edustaa tahtoa, rentoa itsevarmuutta ja kykyä toimia. Se tukee eteenpäin menemistä. Laatu ei huuda ulospäin, vaan luo sisäisen luottamuksen siihen, että pystyy toimimaan elämässä.
Jos lapsuuden kasvuympäristö ei tarjonnut tarvittua tukea, valkoiseen syntyy aukko. Aikuisena ihminen kokee itsensä tuettomaksi. Epäröinti kasvaa. Oma toimijuus tuntuu epävarmalta.
Vihreä laatu liittyy myötätuntoon, nähdyksi tulemiseen ja validointiin. Terapiassa suuri osa työstä tapahtuu tämän laadun kautta. Terapeutti kuuntelee, tunnistaa ja peilaa kokemusta. Haaste syntyy, jos lapsena ei saanut tätä. Ihminen oppii piilottamaan itsensä niin hyvin, ettei kukaan aikuisena pääse lähelle. Tarve jää, mutta näkyvyys katoaa.
Punainen laatu edustaa elämänvoimaa. Siihen kuuluu erillisyys, seksuaalisuus, sensuaalisuus ja myös kyky vihastua. Se ei tarkoita väkivaltaa vaan elävää voimaa. Hyvä mielikuva löytyy latinalaisesta kulttuurista: virtaavuus, kehollisuus ja rytmi.
Kun yhteys punaiseen katkeaa, viha vääristyy. Ihminen joko tukahduttaa voimansa tai purkaa sen terävänä ja jyräävänä. Aito punainen virtaa ilman satuttamista.
Keltainen laatu ilmentää elämäniloa ja uteliaisuutta. Se ei riipu ulkoisista ärsykkeistä. Ilo kumpuaa sisältä. Hyvä esimerkki löytyy jälleennäkemisestä. Tapaat rakkaan ystävän pitkän tauon jälkeen. Ilo ei riipu hänen mielialastaan. Kohtaaminen riittää. Keltainen iloitsee elämästä sellaisena kuin se näyttäytyy.
Kaikkia essenssilaatuja yhdistää kyky kohdata elämä sellaisenaan. Ei vaatimista. Ei torjumista. Läsnäolo kantaa kokemusta.
Musta laatu edustaa rauhaa. Se liittyy punaiseen voiman kautta. Punainen räjähtää ja ottaa tilansa.
Musta tiivistyy ja seisoo hiljaa.
Mustassa elää sisäinen rauha, paino ja selkeys. Elämää kohdataan hiljaisuudesta käsin. Eleettömyys korostuu.
Laatu muistuttaa valkoista neutraaliudessaan, mutta musta käyttää voimaa tarvittaessa. Mielikuva pantterista auttaa: sulava, tarkka, vähäliikkeinen.
Mustan varjopuoli näkyy epäsuoruudessa. Kypsä musta toimii suoraan. Se ei selittele. Kun kypsyys puuttuu, toiminta lähtee sokeasta kohdasta. Läsnäolo katoaa ja voima satuttaa.
Kyse ei ole pahuudesta vaan tiedostamattomuudesta. Sama voima, eri taso.
Voiko inquiry tai itsereflektio viedä niin syvälle, että myös fyysinen kipu avautuu ja jännitykset helpottavat Vai tarvitaanko rinnalle muuta?
Elämä tarjoaa kaikkea, halusimme tai emme. Se ei ole kenellekään helppoa. Yhteiskunta ei tue sisäistä työtä automaattisesti. Jokainen joutuu etsimään itselleen sopivia auttajia, opettajia ja menetelmiä.
Siksi keholliset menetelmät nousevat tärkeiksi. Hoidot, hieronnat ja kehotyö aktivoivat kehoa. Useimmat ihmiset elävät kehollisesti lukossa. Jumi estää tuntemisen.
Neljännen tien perinteissä, kasvu kulkee kehon kautta. Todelliseksi ja tuntevaksi ihmiseksi ei tulla ajatusten kautta. Tie alkaa kehon jännityksistä. Ilman kosketusta kehoon tunteminen jää abstraktiksi.
Yksi työkalu ei riitä kaikille. Kyse on kokonaisuudesta. Eri ihmisille toimii eri reitti. Inquiry voi avata ymmärrystä. Kehotyö voi avata kokemusta. Parhaimmillaan ne tukevat toisiaan.
Onko sisäinen työskentely tai jännitysten läpi tunteminen itseisarvo?
Ulkopuolelta katsottuna ei ole. Kukaan ei voi määrittää toisen kasvutehtävää. Jokainen on tullut tähän elämään kulkemaan omaa polkuaan. Ei ole yhtä oikeaa määrää työtä tai tiettyä kehitysmallia.
Silti sen kohtaamisessa, millä tavoin omat resurssit eivät ole käytössä, on jotain olennaista itsetuntemuksen kannalta. Ei siksi, että ne pitäisi saada käyttöön jollain tietyllä tavalla. Vaan siksi, että niiden kautta ihminen voi kohdata itsensä rehellisemmin.
Kulttuuri vaikuttaa siihen, mitkä essenssilaadut korostuvat. Suomessa jäyhyyden huomaa nopeasti. Kontaktia vältetään. Hymyä säästellään.
Keltainen laatu, ilo ja hersyvyys, kohtaa paljon vastusta. Sanonnat tyhjästä nauramisesta kertovat tästä suoraan. Ilo ilman syytä herättää epäluuloa.
Punainen laatu kärsii samasta. Elinvoima, aggressio ja kehollinen ilmaisu jäävät helposti painuksiin. Harjoittelun tarve näkyy selvästi, jos tätä katsoo essenssien kautta.
Valkoinen laatu tuntuu suomalaisille tutummalta. Turvan luominen, velvollisuudentunto ja tuen antaminen kuuluvat kulttuuriin. Varjopuolella elää pelokkuus, johon turvaa yritetään rakentaa.
Yhteenvetona: essenssit kuvaavat ihmisen synnynnäisiä elämänlaatuja, eivät persoonallisuuden piirteitä tai rooleja.
Persoona rakentuu kokemusten, jännitysten ja puolustusten varaan. Essenssi elää niiden alla. Kun puolustuksia tutkii ja purkaa, nämä peruslaadut alkavat nousta esiin.
Sisäinen työ tarjoaa tälle tutkimiselle rakenteen ja kielen. Inquiry ohjaa katsomaan omaa kokemusta suoraan, ilman selittelyä. Työ ei tähtää parempaan persoonaan, vaan rehellisempään kontaktiin siihen, mikä jo elää ihmisessä.
Kyse ei ole henkisestä ihanteesta tai paremmaksi tulemisesta. Kyse on muistamisesta: siitä, kuka ihminen on ennen kuin opitut suojarakenteet ottivat ohjat.