Parasta on se kun ajatusten myllerryksen saa hetkeksi taukoamaan. Kun pystyy rentoutumaan eikä ajatukset tunnukaan välttämättä enää niin olennaisilta. Kun voi päästä kosketuksiin syvempien kokemusten kanssa itsestä ja tehdä löytöjä.
En voi taata että näin tapahtuu kohdallasi, mutta monelle työkalut toimivat.
Keskeisessä osassa tunnetaitojen ohjauksessa on oppia sanoittamaan, kertomaan kokemuksestaan.
Toisten ihmisten kanssa helpottaa kun siitä kerrotaan omana kokemuksena. Ei seurauksena muiden toiminnasta.
Tämä voi mahdollistaa ihmistem välille yhteyden, sen sijaan että keskusteltaisiin vain pinnallisista tosiasioista. Mikä kummallekin meistä on tärkeää tässä? Mikä on vaikeaa tai kivuliasta? Mikä on innostavaa tai iloista tai jopa nautinnollista? Mikä innostaa, mikä huolestuttaa?